On kulunut 12 vuotta siitä, kun alle 18-vuotiaiden naisten jääkiekon MM-kisat viimeksi järjestettiin Suomessa. Tuolloin turnauksessa nähtiin tulevia olympiavoittajia, kiinalaisia yhteyksiä ja tuleva Yhdysvaltain ilmavoimien lääkäri. Kiinnostuitko?

Tulevia olympiavoittajia

  

Team USA won silver in Vierumaki, denied the gold medal by a Canadian goal 13 seconds from the end of regulation in the final. Three players from that roster would go on to avenge that defeat on the biggest stage of all – ending a 20-year wait for Olympic gold in 2018. Dani Cameranesi, Sidney Morin and Kelly Pannek were all on the golden U.S. team in PyeongChang, with Morin and Pannek contributing assists as the final against Canada finished 2-2 in regulation. It went all the way to a shootout before the Americans took the verdict.

The three Minnesotans followed different paths. Forwards Cameranesi and Pannek remained in North America and were back at the Games in 2022. Defender Morin, meanwhile, headed to Europe and played several seasons in Sweden and Switzerland. She has not played for the national team again, but remains active in the PWHL with the Boston Fleet.

Four years later in Beijing, it was Canada’s turn to celebrate gold. And that roster included two of the 2013 U18 champions. Center Emily Clark, who wore the "A"in Finland, moved seamlessly into senior international play. She debuted at the World Championship in 2015 and has made every subsequent roster to collect three gold and four silver medals. She also won Olympic silver in 2018 and upgraded to gold four years later. Fellow forward Sarah Nurse made her senior international debut at the PyeongChang Games and has been a Team Canada mainstay ever since. Like Clark, she has Olympic gold and silver, plus five World Championship medals. Both now play in the PWHL, Nurse in Toronto and Clark in Ottawa.

Kiinalainen yhteys

Kanadan vuoden 2013 joukkue tuotti kaksi tulevaa olympiavoittajaa, mutta myös kaksi olympiaedustajaa toiselle maalle. Maalivahti Kimberly Newell ja hyökkääjä Hannah Miller edustivat Kiinaa Pekingin olympialaisissa.

Newellille tämä oli tilaisuus palata juurilleen. Hänen äitinsä on kiinalainen, ja hän opiskeli mandariinikiinaa yliopistossa voidakseen kommunikoida isoisänsä kanssa. Kun Newell – tai kiinalaiselta nimeltään Zhou Jiaying – sai tilaisuuden liittyä Kunlun Red Starin CWHL-joukkueeseen, hän tarttui siihen. Peliaika joukkueessa ja Kiinan kansalaisuuden hankkiminen mahdollistivat hänen osallistumisensa olympialaisiin. Hän auttoi Kiinaa voittamaan Tanskan ja Japanin, mutta joukkue jäi niukasti ulos pudotuspeleistä. Newellin 96 prosentin torjuntaprosentti oli turnauksen paras.

Millerillä – tai Mi Le:llä – ei ollut yhtä ilmeistä yhteyttä Kiinaan. Hän pelasi kuitenkin riittävästi pelejä KRS-järjestelmässä tullakseen kelpoiseksi vaihtamaan urheilukansalaisuutensa, vaikka oli aiemmin edustanut toista maata. Hän teki Kiinan ensimmäisen maalin Pekingin turnauksessa. Sekä Newell että Miller auttoivat myös Kiinaa nousemaan Division IA -sarjaan samana vuonna.

Kanadan vuoden 2013 joukkue tuotti kaksi tulevaa olympiavoittajaa, mutta myös kaksi olympiaedustajaa toiselle maalle. Maalivahti Kimberly Newell ja hyökkääjä Hannah Miller edustivat Kiinaa Pekingin olympialaisissa.

Newellille tämä oli tilaisuus palata juurilleen. Hänen äitinsä on kiinalainen, ja hän opiskeli mandariinikiinaa yliopistossa voidakseen kommunikoida isoisänsä kanssa. Kun Newell – tai kiinalaiselta nimeltään Zhou Jiaying – sai tilaisuuden liittyä Kunlun Red Starin CWHL-joukkueeseen, hän tarttui siihen. Peliaika joukkueessa ja Kiinan kansalaisuuden hankkiminen mahdollistivat hänen osallistumisensa olympialaisiin. Hän auttoi Kiinaa voittamaan Tanskan ja Japanin, mutta joukkue jäi niukasti ulos pudotuspeleistä. Newellin 96 prosentin torjuntaprosentti oli turnauksen paras.

Millerillä – tai Mi Le:llä – ei ollut yhtä ilmeistä yhteyttä Kiinaan. Hän pelasi kuitenkin riittävästi pelejä KRS-järjestelmässä tullakseen kelpoiseksi vaihtamaan urheilukansalaisuutensa, vaikka oli aiemmin edustanut toista maata. Hän teki Kiinan ensimmäisen maalin Pekingin turnauksessa. Sekä Newell että Miller auttoivat myös Kiinaa nousemaan Division IA -sarjaan samana vuonna.

Suomalaiset edelläkävijät

 

Suomelle vahva alkulohkovaihe herätti toiveita toisesta mitalista kolmen vuoden sisään. Isäntämaa kuitenkin hävisi puolivälierissä Tšekille 3–5. Turnauksessa pelasi silti kolme pelaajaa, jotka auttoivat Suomea tekemään historiaa vuonna 2019 olemalla ensimmäinen eurooppalainen maa, joka ylsi MM-finaaliin. Vain rangaistuslaukauskilpailun tappio Yhdysvalloille vei Suomelta kullan.

Sanni Hakalalle vuosi 2013 oli ensimmäinen kokemus arvokisoista. Jyväskyläläinen keräsi viisi pistettä viidessä ottelussa, toiseksi eniten Emma Nuutisen jälkeen, ja palasi seuraaviin kahteen U18-turnaukseen. Hän nousi myöhemmin naisten maajoukkueeseen ja teki kolme pistettä neljässä ottelussa vuoden 2019 hopeamitalikampanjassa. Hakala, nyt 27, voitti myös olympiapronssia 2018 ja 2022 ja oli tähtipelaaja Ruotsin HV71-joukkueessa. Hänen uransa päättyi kuitenkin traagisesti, kun hän halvaantui kaularangan vammasta törmättyään pää edellä tolppaan.

Nuutinen siirtyi nopeasti naisten maajoukkueeseen ja pelasi jo vuoden 2014 olympialaisissa. Vuoteen 2019 mennessä hän oli kokenut konkari kahdessa olympialaisessa ja kolmessa MM-turnauksessa, joissa hän voitti kolme pronssimitalia. Hän pelaa edelleen ja palasi kotikaupunkinsa joukkueeseen, Kiekko-Espooseen, vuonna 2023.

Kolmas vuoden 2013 ja 2019 pelaaja oli maalivahti Eveliina Suonpää. Hän oli ykkösmaalivahti vuonna 2013 ja varamaalivahti Noora Rätylle kuusi vuotta myöhemmin. Nykyään hänet tunnetaan Eveliina Mäkisenä ja hän pelaa Sveitsissä.

Torjujasta hengenpelastajaksi

  

Kaikki eivät jääneet jääkiekon pariin. Yhdysvaltojen maalivahti Sidney Peters teki ennätyksen pitämällä maalinsa puhtaana 179:47 peräkkäistä minuuttia vuoden 2013 turnauksessa. Ennätystä paransi vasta tällä viikolla nykyinen yhdysvaltalaismaalivahti Morgan Stickney. Petersin ura suuntautui kuitenkin lääketieteen pariin.

Hän vietti opiskeluaikanaan yli 800 tuntia vapaaehtoistyössä, mukaan lukien työskentely Haitissa, mikä inspiroi häntä hakeutumaan sotilaslääketieteen uralle.

Vuoteen 2018 mennessä hän oli Hockey Humanitarian Award -palkinnon voittaja ja Yhdysvaltain ilmavoimien luutnantti, aloittamassa lääketieteen opinnot Uniformed Services Universityssa.